Ylösnousemustoivosta toivoksi tähän päivään?

Kärkkäinen Christ and reconciliationMe emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niin kuin muut, joilla ei toivoa ole. 1 Tess. 4:13

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudesti synnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleista nousemisen kautta 1Piet.1:3

Kristinuskoa ei varmastikaan olisi olemassa ilman ylösnousemusta. Niin suuresti kristinusko on ylösnousemususkoa. Myös toivon näkökulmasta ylösnousemus on hyvin keskeinen.

Veli-Matti Kärkkäiselle ylösnousemus on historiallinen ja eskatologinen metafora.  Sillä hän ei tarkoita liberaaliteologien metaforaa, jota ei vastaa historiallinen todellisuus, vaan mieluumminkin metaforaa samassa mielessä kuin teologinen kieli on aina metaforista.  Hänen mukaansa muista uskonnoista ei löydy paralleeleja raamatulliselle käsitykselle ylösnousemuksesta, vaikka uskonnoissa onkin yleisesti myyttejä jumalista, jotka nousevat kuolleista ja kuolevat.

Jeesuksen ylösnousemus on kuitenkin hyvin toisenlainen asia: Siinä ei ole kyse syklisestä tulemisen prosessista vaan mieluumminkin Jumalan historiallisesta teosta, jolla on ”kosmiset vaikutukset”.  Jeesuksen ylösnousemus on ennakoiva tapahtuma mutta myös sellaisena ainutkertainen.  ”Koska minä elän, tekin tulette elämään”, sanoo Jeesus. (Joh.14:19). Kärkkäinen toteaa, että ei ole ihme pakanakuulijat pitivät tämänkaltaista ylösnousemusta uskomattomana ja pilkattavana väitteenä (Apt. 17:32). Varmasti Ateenassa oli kuultu kaikenlaista, mutta ei tällaista.

Mielenkiintoista on myös, että juutalaiseen eskatologiseen Messias-toivoon ei kuulunut, että toivo kohdistuisi mihinkään yhteen henkilöön ennen aikojen loppua, ei edes Messiaaseen itseensä.  Kristityt taas näkivät Jeesuksen ylösnousemuksessa lopun aikojen alkamisen, joka päätyisi lopulta kaikkien ylösnousemukseen.   Kärkkäinen toteaa Pannenbergia siteeraten, että kristillinen sanoma Jeesuksen ylösnousemuksesta tarvitsee lopulliseksi vahvistuksekseen eskatologisen kuolleiden ylösnousemuksen tapahtuman.

Minusta Kärkkäisen käsitykseen ylösnousemuksesta sekä historiallisena että eskatologisena käsitteenä sisältyy toivo parhaiten.  Se vastaa myös UT:n ja Paavalin näkemystä. Moltmannille Kristuksen historiallinen ylösnousemus (ja ristinkuolema ylösnousemuksen läpi katsoen) on paitsi tapahtunut asia sinällään, myös ennen kaikkea lupaus tulevasta. Hän puhuu Kristuksen tulevaisuudesta. Kun me olemme Kristuksessa, me emme vielä tiedä mitä meistä tulee. Siksi me olemme koko ajan tuon toivon varassa. Lupauksen varassa, ei näkemisen. Siihen sisältyy lupauksen ja sen toteutumattomuuden välinen jännite, jossa toivo elää.  Toivo ei ole perusteeton, sillä vaikka Jeesuksen ylösnousemus ei olekaan verrattavissa mihinkään tuntemaamme tapahtumaan, se on silti todellinen, tositapahtuma.

Ylösnousemusta ei pidä käsittää vain jonkinlaiseksi ”henkiin herättämiseksi” kuten Lasaruksen tapauksessa. Lasarus heräsi kuolleista entiselleen ja kuoli uudelleen.  Jeesus taas heräsi tai herätettiin kuolleista uuteen elämään, jossa ei enää ollut kuolemaa.  Kärkkäinen huomauttaa, että Uusi testamentti linkittää ristiinnaulitun Jeesuksen ylösnousemuksen Henkeen, samoin kuin Raamatussa yleensäkin kaikki elämä on kytköksissä Pyhään Henkeen.  Evankeliumit kuvaavat Jeesuksen ruumiillista ilmiasua tavallisesta poikkeavana mutta kuitenkin tunnistettavana. Paavali taas kuvaa tätä ”Hengen läpitunkemaa” ylösnoussutta kutsumalla häntä ”hengelliseksi ruumiiksi” (soma pneumatikon, 1 Kor. 15:44).

Minusta tässä on jotain minä-olen-tie-totuus-ja-elämä -makua, jotain merkittävää niin iankaikkisen kuin maanpäällisenkin toivon kannalta.  Kärkkäinen sanoittaa hyvin omaakin pohdintaani viime vuosina näissä nettikeskusteluissa (englanniksi):
Ylösnousemus on sekä tapahtuma, joka tapahtuu historiassa, että tapahtuma joka menee historian tuolle puolen (ei kuitenkaan sitä vastaan). Se on ”new kind of historical happening”.  Toisaalta kristilliselle teologialle on tärkeää olla kadottamatta tämän ainutlaatuisen ihmeellisen tapahtuman yhteyttä maailmamme maallisiin ja historiallisiin realiteetteihin.  Muuten seurauksena on gnostilaisuus ja pelastuksen holistinen (kokonaisvaltainen) luonne hämärtyy (samalla kun käsitys ruumiin ylösnousemuksesta muuttuu muuksi?). Toisaalta on yhtä tärkeää pitää kiinni ylösnousemuksen eskatologisesta ja siinä mielessä ”historiattomasta” luonteesta.”

Ylösnousemuksesta alkaa uusi aika, lopun alku, Jumalan valtakunnan, Jumalan vanhurskaan hallintavallan sarastus ja luomakunnan uudistuminen. Juuri ylösnousemuksen historiallinen luonne vahvistaa (affirms) mahdollisuuden elämään kuoleman jälkeen, ei siinä merkityksessä että palataan uudelleen rappeutumisen alaiseen elämään, vaan niin, että siirrytään uuteen elämään ilman loppua.  Näin Kärkkäinen.

Eikö tässä ole juuri hyvin samantapainen toivo läsnä kuin Abrahamilla joka lähti lupauksen – ei näkemisen – varassa liikkeelle? Toivo tuntuu järjettömältä ja ennen kuulumattomalta ainakin nykyajan rationalistiselle ihmiselle. On helpompi uskoa vaikkapa, että Jumala on saattanut liikkeelle jonkinlaisen tuskaisen hitaan evoluution kohti parempaa maailmaa (kuten Bror Nyman kait asian ilmaisisi), ilman ylösnousemusvoiman tarvetta, todellisuutta tai toivoa. Jumala ei puutu enää tapahtumien kulkuun.  Epäjatkuvuus maallisen Jeesuksen ja ylösnousseen Jeesuksen välillä ei tunnu kuuluvan tähän maailmaan. Pyhän Hengen uutta luova voima ei sovi maailmankuvaan.

Kuitenkin eikö ”epäjatkuvuus” ole varsin normaalia jopa sellaisessa ajankohtaisessa asiassa kuin talouskasvu. Muinoin IBM:n toimitusjohtaja esimerkiksi arveli, että maailmassa ei koskaan tule olemaan tarvetta enemmälle kuin viidelle tietokoneelle. Tämä on tyypillinen esimerkki siitä, miten suuri ja ennakoimaton, vaikutus jollain ”yhdellä tapahtumalla” voi olla. Hitaan evoluution sijaan tulikin IT-vallankumous, jonka nopeasti eteneviä seurauksia voimme seurata ilman että tarvitsee odottaa suurempia geenimuutoksia populaatiossa. Voi sanoa, että eivät nuo keksinnöt tyhjästä synny, eikä niiden seurauksetkaan. Totta. Samalla ne silti ovat tietynlaisia ”epäjatkuvuuskohtia” tai näyttävät sellaisilta. Eivät muinaiset teologit tarkoittaneet myöskään ihmeillä jotain yliluonnollista siinä merkityksessä, että asia olisi ”luonnon vastaista”.

Oikeastaan varsin rinnasteisesti teologit näkevät tärkeänä ymmärtää Jeesuksen ylösnousemus suhteessa aiempaan, suhteessa Jeesuksen omiin väitteisiin ja opetukseen itsestään, mutta myös koko Jeesuksen historiaan. Ylösnousemus vahvistaa Jeesuksen puheet. Se asettaa kaiken sellaiseen perspektiiviin, että asia ei jäänyt gurun harhauttamien opetuslasten pettyneeksi vaikerrukseksi jossain Gennesaretit kalastusreissuilla. Puheet, joita aikalaiset pitivät Jumalan pilkkana, asettumisena Jumalan vertaiseksi, asettuvat aivan uuteen valoon.

Sen oivalsin tällä kristologian kurssilla, että systemaatikot oikeastaan miettivät sitä onko tämä tarina looginen kokonaisuudessaan, sopivatko Jeesuksen puheet yhteen sen kanssa mitä tapahtui sen jälkeen jne. Eivät he ole tietämättömiä peruseksegetiikastakaan, mutta he kysyvät hiukan erilaisia kysymyksiä, kysymyksiä, joiden pohtimiseen eksegeeteillä ei tunnu olevan halua tai välineitä. He miettivät sitä mitä se merkitsisi nykysanoituksin. Mikä on ylösnousemuksen toivoa antava sanoma tänään?

Otanpa tähän nyt vielä jotain ajatuksia Kärkkäisen kirjan ylösnousemusluvusta, joita jäin miettimään.  Moltmann kirjoitti toivon teologian kirjassaan, jota Kärkkäinenkin siteeraa: ”Perustavaa laatua oleva tapahtuma pääsiäisilmestyksissä on siinä miten niissä ilmenee Jeesuksen identiteetti ja jatkuvuus totaalisessa ristin ja ylösnousemuksen ristiriidassa, Jumalan hyljätyksi tulemisen ja läheisyyden ristiriidassa”  (The fundamental event in the Easter appearances then manifestly lies in the revelation of the identity  and continuity of Jesus in the total contradiction of cross and resurrection, of godforsakenness and the nearness of God.)

Tämän kaltainen ylösnousemus on nähty myös Jumalan julistuksensa, joka sanoo, että Jeesuksen työn kautta alkaa ”jumalallinen hallintavalta”. Ylösnousemus edustaa jotain radikaalisti uutta. Jumala on työssä toteuttamassa eskatologisia tarkoituksiaan.

Kärkkäinen mainitsee häntä itseään puhutelleena kirjana Torrancen kirjan nimeltä ”Space, Time and Resurrection”. Siinä hän puhuu myös tilan/avaruuden (space) ja ajan lunastuksesta. Myös tila ja aika ovat Jumalan luomia, eikä niitäkään tuhota vaan nekin parannetaan, otetaan ”Jumalan yhteyteen”. Jeesuksen ilmestykset Johanneksen evankeliumissa voivat kenties viitata myös ajan ja avaruuden parantumiseen. Koska ylösnousemus on eskatologinen tapahtuma, se muistuttaa sellaisenaan yhteydestä joka on luomisen ja uuden luomisen välillä. Ajan ja tilan lunastaminen puhuu siten luonnon uudistumisesta ja parantumisesta. Sama Jumala joka loi taivaat ja maan tulee osoittamaan uskollisuutensa uudistamalla luomakunnan.

Sama pätee ihmiseen. Paavali puhuu ensimmäisestä Aadamista ja toisesta Aadamista. Ylösnousemus ei ole mitään vähemmän kuin ihmisen parantumista, nousemista ylös ja projektiota(?) uuteen asioiden järjestykseen. (Resurrection is nothing less than ”healing, lifting up and projecting of human being into a new order of things”). Tässä on kysymys jostain paljon enemmästä kuin vain jostain kuolleen elvyttämisestä Lasaruksen tapaan.

Kaikki tämä lepää myös Kärkkäisen mukaan sen varassa, että Jeesuksen ylösnousemus on todellinen historiallinen tapahtuma. Toki sitä ei voi historiatiede todistaa, miten voisi. Ei historia tieteenä moniakaan asioita voi todistaa muuten kuin silminnäkijöiden todistusten pohjalta, aiempien tekstien pohjalta yms. Oikeastaan ainoa perustelu hylätä ylösnousemus on sanoa, että sellaista ei voi tapahtua, kun ei ole tapahtunut ennenkään. Historiatiedettä tuo argumentti ei kuitenkaan ole. Sen mukaan, jos ennen ei ole keksitty tietokonetta, niin ei voida keksiä nytkään.

Ylösnousemuksen historiallisuuden puolesta puhuu se mitä siitä seurasi, ja se yhtenäisyys millä tuo todistus ilmeni eri puolilla Välimerta. Loppupelissä toki sekä Torrancen että Kärkkäisen mielestä, inkarnaatio ja ylösnousemus ovat asioita, jotka vain on hyväksyttävä tai hylättävä, niitä ei voi verifioida muulla perusteella kuin sillä mitä ne itse tarjoavat. Ne ovat sellaisinaan perustavia kaiken sisällään pitäviä ihmeitä, joiden varassa kristillinen evankeliumi lepää.  Tämä ei tietenkään tarkoita että historiallinen, luonnontieteellinen tai muu tutkimus olisi rajattava tutkimuksen ulkopuolelle. Tähän vaaraan on sorruttu joissain teologipiireissä Kärkkäisen mukaan kun sanotaan, että ylösnousemuksen historiallinen tutkimus on lähtökohtaisesti rajattava ulos tarkasteluista, koska asia on uskonkysymys.

Toivon  kannalta minusta on tärkeää että ylösnousemus ei ole vain metafora ilman historiallista todellisuuspohjaa. Toivo koskee kristillisessä uskossa koko elämää ja sen uudistumista tavalla, jossa jotain voi syntyä myös ex nihilo – tyhjästä.  Jumalan lupaus ja uskollisuus historiassa on toivon perusta myös  N.T. Wrightilla (jota nyt luen). Hän näkee Paavalin rakentavan ajattelunsa aivan fariseus Saulin maailmankuvan varaan sikäli, että Messias ei tule tuhoamaan maailmaa vaan uudistamaan sen – jopa kansansa myötävaikutuksella(?). Luomakunta huokailee kokonaisuudessaan synnytystuskissa Kristuksen ylösnousemuksen jälkeenkin, sillä Kristuksen ylösnousemus on vain ikään kuin esimakua tulevasta Jumalan valtakunnasta ja tulevasta ylösnousemuksesta. Tässä näyttäisi eksegetiikan Paavali ja nykyinen systemaattinen teologia melkein lyövän sovinnollisesti kättä toisilleen.

..jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan. (1 Piet. 1:21)


Mainittuja kirjoja:

Veli-Matti Kärkkäinen: Christ and Reconciliation. A Constructive Christian Theology for the Pluralistic World, 2013.

Thomas Torrance:Space, Time and Resurrection, 2000

N.T. Wright: Paul and the Faithfulness of God, 2013.

1 Comment

  1. Tämä on ihme vielä tänäänkin ,kun ihminen kokee anteeksi antamuksen Jeesuken veressä ja saa ylösnousemus voiman elämään ja siittä alkaa uusi elämä uudessa kokemuksissa ja uudet näöt raamatun kanssa ja voittaa pahan ja oll siunaukseksi ja valona ja suolana tänä pahana aikana jolloin Jumalattomuus rehoittaa tuhoaa ja tuhoutuu itsekin ,kiitos ja siunasta,keijo södertälje

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s