Sadinmaan sanomasta sanottua ja aivoriihen ennuste: talouselämä etiikan aikaan

Kirjoittajat: Tauno Jokinen, Lauri Levanto ja Anne Mikkola
Julkaistu Kirkonkellarin Talous -aiheisessa numerossa 2013/11 23. toukokuuta.

Kyllähän Jeesuksen opetuksia kritisoida saa – pääasia on, että uskoo ne opetukset ja toimii niiden mukaan. Ei niissä opeissa syyttä suotta mainita, ettei rikas mies tai kameli mahdu neulansilmän lävitse.

Osa I: mitä oikein tapahtui

Pastori Kai Sadinmaan kirjoitus Talouden tuhoisa kehitys Kirkonkellari-lehdessä (8/2013) herätti voimakasta paheksuntaa ensimmäisenä Kotimaa24 uutissivustolla. Lähes jokainen kommentoija valitsi automaattisesti puolensa joko Sadinmaan puolesta tai vastaan. Tässä ei ollut eroa liberaalin tai konservatiivin välillä. Blogimetsässä ja Katsomukset-foorumilla Sadinmaa sai hiukan enemmän ymmärrystä. Mitä ”lähempänä taivasta”, sitä vähemmän asiaa kommentoitiin: Seurakuntalainen.fi ja Blogitaivas.fi vaikenivat tyystin teemasta.

Yksituumaisimmin tekstin torjuivat virassa toimivat pappismiehet. Ehkä eniten ja kärjekkäimmin sanakääntein paheksuttiin Wahlroosin ja Breivikin ajattelutapojen rinnastamista. Teksti nähtiin Wahlroosin parjaamisena, osoituksena empatiakyvyn puutteesta ja yleisesti aivan sopimattomana papille. Finanssimarkkinoiden esittämistä pyradimihuijauksena pidettiin vainoharhaisena pankkiirien parjaamisena. Teksti nähtiin yleisesti ”provokaationa, jolle ei löydy ymmärrystä”(Kirkkohallituksen
kansliapäällikkö Jukka Keskitalo).

Sadinmaan nähtiin myös ”leikkaavan evankeliumilta siivet” (Risto Auvinen). Tekstiä kutsuttiin lakihenkiseksi,poliittiseksi manifestiksi tai sosiaaliseksi evankeliumiksi, joka uhkaa laajemminkin kirkkoa. Kun pahuus ulkoistetaan itsestä ”noihin muihin, kapitalisteihin ja köyhien riistäjiin”, ollaan fariseusten porukassa. ”Eikä siellä ole vain Sadinmaa”, ilmaisee asian kirkkoherra Jouni Turtiainen.

Yksi harvoista papillisista poikkeuksista oli Toivo Loikkasen lyhyt kommentti: ”Voi, voi! Huutavan ääni erämaassa!?” Kirkonmiesten julkilausutut sympatiat olivat selvästikin Wahlroosin puolella, josta oli puhuttu rumasti osoitelleen. Olemmehan kaikki syntisiä.

Teologien, tutkijoiden tai maallikoiden reaktioiden päälinja noudatteli yllä kuvattua paheksuntaa. Muun muassa Kimmo Saastamoinen kirjoittaa: ”Pastori Sadinmaan vauhti on noussut jo hänelle itselleen vaarallisiin lukemiin. Ihmettelen, että Kari Latvus on laskenut jutun läpi.”

Muunlaisiakin ääniä kuitenkin kuului. Pahimman höyryn haihduttua dos. Petri Järveläinen kirjoitti Kotimaa24:llä oman analyysinsä Wahlroosin kirjasta. Hän kiinnitti huomionsa siihen että Sadinmaan juttu oli jopa kesy verrattuna vuodentakaiseen Jukka Kemppisen tekstiin, joka myös oli rinnastanut Wahlroosin ja Breivikin. Edellä oli keskusteltu erottelusta miten sanoo ja mitä sanoo. Nyt nousee esiin kirkollisen keskustelun kolmas arvostus, kuka sen sanoi.

Järveläinen jatkaa: ”Wahlroos esittää, että vallankäytön perusmallit ovat hierarkia, demokratia ja markkinat. Todellisuudessa ne sekoittuvat keskenään ja on tarpeellista kysyä, mikä olisi hyvä sekoitussuhde. Wahlroos näyttää kannattavan markkinavetoista hierarkkista demokratiaa. (…) Valtio on hierarkkinen sikäli, että sen johdossa tulee olla vahva toimivaltainen johtaja, jota parlamentti kontrolloi. Malli on siis eräänlainen Kiinan malli lisättynä äänestettyjen edustajien kontrollilla.”

”Keskeisin ongelma, jonka näen tässä markkinat, demokratia, hierarkia -systeemissä on tekijä, jota voisi kutsua psykokratiaksi. (…) Kaikilla näillä alueilla on kysymys aineettomien, psykologisten, arvojen, tahtomusten ja halujen, tekijöiden vaikutuksesta. Erityisesti markkinoilla tämä tekijä on ikään kuin päässyt irti häkistään”, kirjoittaa Järveläinen. Hän toteaa, että Wahlroosin kirja kannattaa lukea, sillä se on sivistynyt esitys katsomuksesta, joka vaikuttaa varsin sivistymättömältä.

Toisaalla keskustelussa valtio-opin tutkija Sari Roman-Lagerspetz totesi, että valtiovalta (etenkin autoritaarinen, epä-demokraattinen valtiovalta) on historiallisesti tykännyt kirkosta koska se on tuonut ”yhteiskuntarauhaa” eli pitänyt kansan kuuliaisena ja tottelevaisena vallanpitäjille.

Varsin harva näki asiassa mitään harmaan sävyjä kuten Pauli Lindeberg ”Asiasisällöstä voin itsekin olla oikeinkin samaa mieltä. Kuitenkin olen aavistuksen ihmeissäni pastori Sadinmaan lakihenkisyydestä sikäli, että synnintuntoa kyllä herätellään, mutta armo tuppaa uupumaan” tai Emilia Karhu ”Sadinmaa provosoi, joo. Tekee ylilyöntejä, joo. Mutta hänen perimmäinen sanomansa on mielestäni tosi, oikea, rehellinen ja mestarimme Jeesuksen oppien mukainen. Rahanvaihtajien pöydät kaipaavat kaatamista tässäkin ajassa.”

Suus kiinni vai keskusteluun?

Palataan vielä keskustelun alkuun. Sen sävellajin määräsi Kotimaa24:llä Hannu Kiuru, joka avasi keskustelun 20.5.13 räväkästi otsikolla ”Suus kiinni jo, Sadinmaa. Tämä laukaisi kommenttien ryöpyn.

Ensimmäisenä reagoi tasaisena tunnettu Osmo Kauppinen:
– Näin juuri. Kun koko ajan esittää yliampuvaa kriittisyyttä ja provosoi, se kääntyy esittäjäänsä vastaan. Pian häntä aletaan pitää jonkinlaisena ”kylähulluna” eikä kukaan ota enää vakavasti.

Juha Kajander tarttui ensimmäisenä sisältöön, ja väittely alkoi:
– Mikä tuossa Sadinmaan jutussa niin kuohuttaa? Tottahan hän puhuu – paitsi että Breivik ja kumppanit ovat pyhäkoulupoikia verrattuna Wahlroosiin ja hänen venäläisiin oligarkikollegoihinsa.

Kiurukin unohti kirjoittavansa tyylistä ja tarttui sisältöön:
– Juha, minun on pakko sanoa, että tässä maailmassa en tiedä mitään niin pahaa kuin se, mitä Breivik teki. Miten raha-asioista ja massamurhista voi puhua samassa lauseessa?

Teemu Kakkuri reagoi tähän:
– Murhaaminen on väärin, ja joukkomurhaaminen on murhaamista. (…) Kasvottomat markkinavoimatkin joutuvat katsomaan tuomaria kasvoista kasvoihin.

Hannu Kiuru vastasi erään avainrepliikin
– Teemu: Joo, mutta yksilö on helpompi saada mielentilatutkimukseen ja vankilaan kuin ”hengetön, sisällyksetön, rakkaudeton ja läpimätä länsimainen riistokapitalismi.” Tässä Kiuru toi esiin yhden ratkaisevan kysymyksen pahojen tekojen ja rakenteellisen väkivallan suhteesta.

Kuuluuko kristityn vaieta rakenteellisesta väkivallasta?

Blogimetsän puolella pohdittiinkin sitten rakenteellista väkivaltaa, siihen liittyvää ihmiskuvaa ja sitä miten finanssikapitalismin tuhoisuus kytkeytyy vaikkapa koulusurmiin, tai evankeliumiin. Myös Kai Sadinmaa tuli itse paikalle keskustelumaan.

Risto Auvinen piti Sadinmaan tekstiä lähinnä vainoharhaisena ja kysyi miten koulukiusatun ampujan voi ymmärtää imitoivan finanssikapitalismin tuhoisuutta tai olevan sen manifestaatio, kuten Sadinmaa väittää. Onko se realistinen kuvaus esim. Jokelan tragedian syistä ja taustoista?

Petri Ristimäki vastaa: ”Yhteiskunnallisesti ajatellen oikeudenmukaisuus on kriittisen tärkeä arvo jo yhteiskuntarauhan kannalta. Sen nämä walhroosit aina unohtavat. …Tuo kristillinen alistumisen ja kaiken nielemisen eetos on yksi sen kaikkein haitallisimmista ominaisuuksista. Sitä ovat vallanpitäjät ja taloudellinen eliitti käyttäneet kyynisesti hyväkseen koko sen historian ajan.
Tuon hyväksikäytön tai finanssikapitalismin seurauksia kuvaa Teemu Kakkuri: ”1990-luvun lama ei kaikkien suomalaisten osalta jäänyt taakse, vaan sitä eletään edelleen. Elämme helvetinkoneessa, joka survoo niin työllisen kuin työttömän. Velkojen takia tehdään edelleen itsemurhia. Toiset uupuvat työn kuormiin, toiset kituvat työttömyyden ja velkojen puristuksessa. Elämästä katoaa ilo, sisältö ja mielekkyys, kun kaikki pelkistyy selviämiseen. Toisilla on ähky ja toisilla nälkä.”

Anne Mikkola ihmetteli, miksi se olisi evankeliumia vastaan, jos ihmisiä varoittaisi ennen kuin homma räjähtää niskaan usein vielä tavoilla, joita ihmiset eivät voi ymmärtää. Näin tapahtui 90-luvulla kun pienyrittäjät, tyyliin kukkakauppiaat, ajautuivat konkursseihin kun heille uskoteltiin ylemmiltä tahoilta uskottavasti dollarimääräisten lainojen edullisuutta ja vahvaa markkaa.

Kirkon diakonia on sitä, että annetaan ehkä velkaneuvontaa sen jälkeen kun on jo liian myöhäistä, tai ruokaa silloin kun kaikki on jo mennyt alta. Sehän on juuri sitä vallassa olevien myötäilyä. Hoidetaan uhreja, mutta ei sanota mitään siitä systeemistä ja niistä arvoista, jotka meidät johtavat yksilöinä ja yhteisönä harhaan. En tiedä, että Jeesus olisi määritellyt oikeaksi ihmisten auttamiseksi vain leivän jakamisen. Vai ajatellaanko, että kun Jeesus jakoi leipää kuulijoilleen lounaaksi, niin sen takia se ja vain se on kirkon diakonian tehtävä?

Kai Sadinmaa osallistui tähän keskusteluun mm. näin: ”Ei Jeesus pelastanut ihmisiä nykyaikaisiksi individualistisiksi sisäisiksi sankareiksi vaan hän pelasti marginaaliin työnnetyn ihmisen takaisin yhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi. Evankeliumin julistus joka ei ole kiinnostunut tästä maailmasta ei ole evankeliumia vaan jotain muuta. Individualistinen pelastuskäsitys ja keskittyminen yksilön syntien anteeksiantamiseen on mitä poliittisinta teologiaa, joka legitimoi lähtökohtaisesti status quon, oli vallassa millainen hirmuvalta tahansa.

Ajatelkaa kuinka hyvin sellainen teologia sopiikaan yhteen tämän individualistisen kapitalismin kanssa. Kyseessä on kapitalisten kulutusyhteiskunnan uskonnollinen vastinpari ja sen legitimoija. Tämän näivetetyn evankeliumin vuoksi me hurskaat kristityt ja kunnon kansalaiset olemme kautta aikojen osanneet yhdistää pyhyyden ja pahuuden mitä luontevimmin ja tehdä toinen toistaan julmempia tekoja, täysin tietoisena, hyvällä omallatunnolla, kuten vaikkapa Natsi-Saksassa.”

Evankeliumin julistajanakin tunnettu Teemu Kakkuri totesi myös, että ”jos tehdään aukoton distinktio hengellisten ja maallisten kysymysten välille, niin ensimmäisenä pitää skipata Jeesus. Nuorempana ajattelin, että Jumalan ajallinen huolenpito ja Jumalan hengellinen pelastusteko ovat kaksi tyystin eri asiaa. Sitten olen alkanut ajatella, että molemmissa on kysymys samasta toiminnosta, jättäytymisestä Jumalan varaan. ..Mammona pettää aina. Ja vaikka voittaisit omaksesi koko maailman, saisit sielullesi vahingon. Kysymys rikkaudesta, rahanhimosta ja mammonan perään läähättämisestä ei ole evankeliumista erillään oleva asia, koska Jeesus teki siitä pelastuskysymyksen.”

Talouden yli-ihmiset valtaan?

Lauri Levanto kirjoittaa Katsomuksia.munfoorumin.fi:n blogissaan taustalla olevasta filosofiasta:
– Takana on kuitenkin paljon vakavampi yhteinen nimittäjä; Ayn Rand. Nalle Wahlroos on kertonut, että Rand on vaikuttanut keskeisesti hänen ajatteluunsa.

Mainitseepa Norjan massamurhaaja Anders Behring Breivikkin yhdeksi lempikirjailijakseen Randin. Randin mukaan maailma jakautui toisaalta harvoihin tuotteliaisiin yli-ihmisiin ja toisaalta kyvyttömiin suuriin massoihin, roskaväkeen ja valioyksilöistä eläviin loisiin.
Rand oli kirjailija. Joskus kirjailijat näkevät muita ennen. V.1919 Herman Hesse julkaisi Demian’in. Kertomuksen Emil Sinclairin kasvusta porvarillisesta keskiluokkaisuudesta yli-ihmiseksi. 20 vuotta myöhemmin tuo ei enää ollut fiktiota. Arjalainen yli-ihminen oli valmis ottamaan haltuunsa maailman.
Syksyllä 2012 YLEn pahamaineinen MOT-ohjelma teki jutun Ayn Randista. Korrektisti. Kuka teistä edes muistaa sitä. Randilaiset yli-ihmiset haluavat vuorostaan ottaa maailman haltuunsa. Siitä tässä on kysymys, yli-ihmisten rodusta.

Osa II

Aivoriihi pohtii: Voisiko Sadinmaa olla oikeassa?

Hyvin laajalti Sadinmaan näkemystä finanssimarkkinoista pidettiin vähintäänkin kärjistettynä kuvauksena. Entäpä jos Sadinmaa onkin oikeassa? Onko edes periaatteessa joku vaihtoehtoinen talousjärjestelmä mahdollinen? Reaktioiden perusteella herää kysymys, onko argumenttien kannalta väliä, onko hän oikeassa vai väärässä? Kuuluuko kristityn vaieta rakenteellisesta väkivallasta joka tapauksessa? Kuuluuko etiikka talouteen yhtä vähän kuin luterilaiseen opintulkintaan? Entäpä silloin kun yhteiskunnassamme leviää sellainen ihmiskuva, josta käsin voidaan päätyä samaan johtopäätökseen: demokratia on enemmistön tyranniaa (Wahlroos) tai enemmistön diktatuuria (Breivik)?

Jatkossa Tauno Jokinen, Lauri Levanto ja Anne Mikkola keskustelevat teemasta.

Anne katsoo asiaa entisen kansainvälisen rahatalouden tutkijan ja professorin viranhoitajan taustalta käsin. Ensimmäisessä ekonomistin harjoittelupaikassaan Suomen Pankissa 80-luvun loppupuolella hän sai tehtäväkseen tutkia kansainvälisten pääomaliikkeiden vapauttamista, mikä tapahtui ensi kertaa juuri tuolloin. Viimeisen kerran hän opetti finanssitaloutta Lehman Brothersin ja subprime-kriisien jälkeen vuonna 2009. Tuolloin finanssivapauden karut seuraukset alkoivat avautua useille tiukimmistakin finanssimarkkinoiden säätelemättömyyteen uskovista jenkkiekonomisteistakin.

Lauri ja Tauno ovat seuranneet finanssikapitalismin vaiheita yritysmaailman kautta ja ovat eläneet läpi Nokian nousun ja laskun.

Tauno oli kehittelemässä ensimmäisiä kännyköitä ja toimi erilaisissa esimiestehtävissä Nokialla. Hän oli myös laatu- ja projektijohtamisen alan tutkimusprofessori Oulun yliopistossa, ja on sittemmin ollut auttamassa alkuun entisten nokialaisten perustamia uusia yrityksiä Oulussa. Nykyään hän on itsenäinen koulutusalan yrittäjä kouluttaen mm. liike-elämän etiikasta ja johtajuudesta.

Epädemokraattisten diktaattorien noususta ja tuhosta Taunolla on myös omakohtaista kokemusta: Hän oli rakentamassa Saddam Husseinin palatsia ja sittemmin todisti Saddamin valtakunnan tuhoa Irakin maaperällä katsellen linja-auton ikkunasta ydinvoimalan pommittamista ja kuunnellen kuinka ilmatorjuntakranaattien sirpaleet ropisivat kuin vesisade peltikattoihin.

Lauri Levanto on opiskellut psykologiaa ja toiminut markkinoinnin tutkimuksessa. Hän innostui sitten ohjelmoinnista ja teki siitä itselleen uuden ammatin. Lauri ehti toimia Nokialla suunnittelijana 15 vuotta. Sinä aikana hän opiskeli taideaineita ja sai siitä kolmannen ammatin ja on nyt taidealan yrittäjä eläkevuosinaan.

Se miten Anne, Lauri ja Tauno yhdistävät erilaiset näkökulmansa selviää tästä valtaosin Katsomuksia-foorumilla syntyneestä analyysista.

Kirkon oppi siunaa rakenteellisen väkivallan

Lauri: Äkkiseltään kerratessa nousi mielikuva henkilökohtaisen ja rakenteellisen väkivallan erosta. Breivik oli henkilökohtaisesti väkivaltainen, B.W. julistaa rakenteellista väkivaltaa; köyhät kyykkyyn.Kirkolla on sopivat instrumentit henkilökohtaisen väkivallan käsittelyyn: synnin ja armon käsitteet. Kirkkomme onkin herkkä julistamaan synniksi henkilökohtaisen väkivaltaisuuden, olipa kyse vaimon hakkaamisesta tai vain sydämen kovuudesta.Rakenteellinen väkivalta ei sovi tähän malliin. Yhteisöä ei voi painostaa synnintuntoon, sen pitää tulla jokaiselle erikseen. Yhteisöllä ei ole ”sydämen eroa Jumalasta” johon tarttua. Näkyvintä on kirkon haluttomuus puuttua hengellisten yhteisöjen sisäiseen väkivaltaisuuteen.Tämä ulottuu kauemmaksikin. Jako maalliseen ja hengelliseen regimenttiin siunaa esivallan miekan ja siinä sivussa muunkin rakenteellisen epäoikeudenmukaisuuden, esim. naisten ja vierastyövoiman alipalkkauksen.

Sadinmaa rikkoo tätä koodia, siksi hänet on tuomittava epäsolidaarisena. Puhuisi edes vain selän takana niin kuin kunnon ihmiset.

Tauno: Kyllä kysymyksessä on nimenomaan rakenteellinen väkivalta, jota Wahlroos edustaa ja jopa julkisesti julistaa.Anne: Olen koko taloustieteilijän urani oikeastaan tutkinut näitä finanssimarkkina-asioita ja opettanut niistä osin vielä teologian opintojenkin kanssa päällekkäin. Kun luin Sadinmaan tekstiä, ei minulla ollut siihen siitäkään näkökulmasta moitteen sijaa sanottavana.

Politiikan kielellä

Tauno: Omalla tavallaan tätä pohdintaa voi tietenkin tarkastella myös poliittisin silmälasein (politikoinnista kun keskustelijoita syytettiin). Perinteinen kahden regimentin oppi on vahvasti oikeistolainen – vallan haltijoiden asemaa oikeuttava. Sadinmaa edustaa vapautuksen teologiaa, joka on kiinni marxilaisessa perinteessä. Vapautuksen teologia kritisoi valtarakenteiden rakenteellista väkivaltaa ja vaatii yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta.

Vasemmiston/oikeiston jännite ei kuitenkaan riitä selittämään kognitiivisen dissonanssin voimakkuutta. Saattaa olla, että oikeistolaisesti virittynyt kirkko on vaikeuksissa äärioikeiston kanssa. Breivik edustaa ei-legitiimiä äärioikeistoa, mutta Wahlroos ja kokoomuksen nuorisojärjestöt edustavat legitiimiä äärioikeistolaisuutta. Perinteiset poliittiset rajaviivat hämärtyvät, kun ajatellaan myös perussuomalaisten jossain määrin edustavan nousevaa äärioikeistolaista ajattelua.
Kirkko ei osaa, eikä uskalla ottaa kantaa taas kerran nousussa olevaan sosiaali-darwinismiin. Jeesus kyllä uskaltaisi ja osaisi. Sadinmaakin näkyy uskaltavan. Viisastahan uskaltaminen ei ole. Jeesus surmattiin ja Sadinmaata kivittää koko passiivi-papisto.

Natsi-Saksa syntyi talouskriisin myötä. Elämme kovin samanlaisia aikoja. Minusta kysymyksessä on teollisen vallankumouksen ja kapitalismin lopullinen kriisi. Kasvutalouden aksiooma romahtaa, kun keskiluokka alkaa kysyä – Miksi? Pitäisikö kaikkien tehdä niska limassa pitkää päivää, että Voutilainen ja Wahlroos rikastuisivat?

Itse ainakin teen mieluummin lyhyttä päivää ja pelailen golfia. Bruttotulot ovat vähän kärsineet, mutta nettotulot ei. Kun riittävän moni oivaltaa kevyemmän elämäntavan ideologian, Wahlroos, Voutilainen, Katainen ja Himanen köyhtyvät. Omalla tavalla kyseessä on uudenlainen yleislakko. Osa-aika työ on tuonut mukanaan rakenteellisen osa-aika lakon. Kyykyttämällä köyhiä kapitalisti kaivaa hautaa itselleen. Proletariaatti ei koskaan ole voimaton.

Teollisesta vallankumouksesta etiikkaan

Lauri: Tiedätkö Tauno jotain enemmän siitä teollisen vallankumouksen ja markkinoinnin ja kapitalismin suhteesta?

Tauno: Minä katselen tätä teollista vallankumousta tieteen näkökulmasta. Markkinointi syntyi 1930-luvulla, kun kaikki tehty tavara ei enää itsestään mennyt kaupaksi. Työttömien armeija pantiin myymään pölynimureita ja vakuutuksia. Tästä syntyi 50-vuoden aikajänteellä markkinointi, strateginen johtaminen, teknologiajohtaminen ja tuotannonjohtaminen tieteinä.

Oikeastaan koko markkinointi on tänä päivänä ”out”. Jos markkinointimiehet eivät parempaan pysty, kuin palkkaamaan puhelinmyyjiä kauppaamaan humpuukia, pää on tullut vetävän käteen. 2000-luku on näillä alueilla tieteissä tarkoittanut etiikan käsitteiden mukaan ottamista liikkeenjohdollisen tutkimukseen.

Olen moneen kertaan sanonut, että sosiaalisen median aikakaudella etiikka tulee olemaan bisneksen pohjimmainen fundamentti. Aivan kuten sinäkin Lauri – panostat taide-esineiden tekemiseen. Et voiton maksimoimisen takia, vaan tekemisen ilosta. Tavalla tai toisella teemme paluuta aikaan ennen teollista vallankumousta – siitä ismistä on puhallettu ilmat pois

Voiko kansantaloudessa tehdä toisin?

Anne: Taunon sanomaa pitää miettiä yön yli. Kun puhut tästä rakenteellisesta osa-aika-lakosta, niin oletko sitä mieltä, että se voi koskea muitakin kuin niitä, joilla on siihen varaa? Tuota olen miettinyt, kun omakin elämä on tavallaan tällaista erakko-elitismiä punaisella tuvalla. On paljon helpompi irrottautua isosta pyörästä jos on oma asunto, auto/mopo ja kasvimaa ja vähän rahaa pankkitilillä, ja Kelalta saa osa-aika peruspäivärahaa. Ehkä tämä osa-aika peruspäiväraha tuo rakenteellisen osa-aika lakon helpommin jokaisen ulottuville. Tässä ei todellakaan aivan kaikki tunnu olevan aivan ns. pitkän aikavälin taloudellisessa tasapainossa.

”tien kulkija”-nimimerkki: Taunon esiin tuoma osa-aikalakko edellyttää jonkinlaista perusturvaa, osan sitä tuonee ikä eli mahdolliset lapset pois kotoa, asuntolainat hoidettu jne. Taas tullaan kansalaispalkkaan.

Anne: Kansalaispalkat eivät vain oikein taida olla rahoitettavissa tässä maailmankuvassa, jossa ihmiset astuvat pois ”orjuuden ikeen alta”. Se kuuluisa budjettirajoite sanoo tässä kohtaa luultavasti sopimuksen irti. Tässäpä se dilemma. Kansa ei tietysti ajattele kokonaistaloudellisia budjettirajoitteita vaan maksimoi vain omaa hyvinvointiaan aivan kuten Wahlroos opastaa. Hiukan vain eri tavalla kuin Wahlroos uskoo.

Tauno: Perusturva Suomessa on 750 euroa kuukaudessa. Meillä on aika lailla kasvava joukko niitä, jotka ovat oppineet elämään perusturvataloudessa. Sivutoimisesti voi harjoittaa pientä ”harmaata taloutta” talkoopalkalla.

Tauno: Tämä (budjettirajoite) on mielenkiintoinen kysymys. Kasvuhakuinen talousmalli pohjautuu ahneudelle. Jos ihmiset eivät viitsi uhrata elämäänsä tuon ahneuden alttarille, luulen vaihtoehtoisen talousmallin olevan mahdollinen. Miksi meidän pitäisi elättää jotain öky-pankkiireja – eivät ne tee mitään lisäarvoa tuottavaa?

Lauri: Työhuoneen radio pitää klassisen musiikin välissä propagandasaarnoja Kiinasta. Tänään sieltä tuli tietoa että kiinalaiset ovat lyhyessä ajassa ohittaneet lännen matkailuun käytettyjen varojen määrässä. Nyt teollinen vallankumous on vauhdissa Kiinassa. Sinnekin syntyy hyvin toimeentuleva keskiluokka joka haluaa kuluttaa. Toissa vuonna 10 milj. kiinalaista matkusti ulkomaille, viime vuonna 80 milj. sikäläisen tiedottajan mukaan. Sosiaalinen eriarvoisuus kasvaa sielläkin. Riistettävänä on enää Bangladesh ja osia Intiasta ja Pakistanista. Eivät ne pitkälle riitä.

Seija Ilmakunnas kirjoittaa Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa 2012:
”Pohjoismainen malli osoittaa että talouskasvun ja tasaisen tulonjaon yhdistäminen on mahdollista ja että erilaiset tasapainot markkinoiden ja demokratian välillä ovat toimivia. Wahroosin teoria sivuuttaa tämän ”anomalian” olemassaolon.”

Jos nyt jotain voidaan pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta säilyttää, se on juuri yhteisvastuu. Kansalaispalkka ei ole sen kalliimpi kuin sossukaan, mutta tarvitsee vähemmän byrokratiaa ja siten lisää työttömyyttä. Kun työttömät byrokraatit saadaan kansalaispalkan piiriin, niin saavutetaan säästöä näiden elintason kustannuksella.

Anne: Tauno kysyi, miksi meidän pitäisi elättää jotain öky-pankkiireja. Pankkiireja tarvitaan nykyjärjestelmässä tietysti ihan sen takia, että tämä nykyinen hyvinvointimme tuntuisi perustuvan aikalailla massatuotantoon, erikoistumiseen, kännyköiden ja muiden hyödykkeiden. Meillä on globaalit käyttöohjeet. Tämä taas vaatii globaaleja pääomamarkkinoita yksinkertaisesti siksi, että muuten vaikkapa Suomen ei ole mahdollista kasvattaa maaperällään näitä nokioita. Meillä eivät yksinkertaisesti varat riitä investoida ja riskitkin ovat liian suuret, jos yksi maa joutuisi olemaan näin ”yhden kortin varassa”. Sitten kun on nämä globaalit rahavirrat, niin ne vaativat välikäsiä, jotka saattavat yhteen niitä rahavirtoja, niin että riskit hajaantuvat osapuolille niistä ihan aidoista ja asiallisista riskeistäkin, joita on ilman öky-pankkiirejakin. Riskit hajautuvat parhaiten ja tehokkaimmin kun ne jaetaan mahdollisimman laajalle. Sen kääntöpuoli on siinä, että jos yksi maa tai iso pankki menee konkurssiin, se tuntuu globaalisti.

On hyvin vaikea kuvitella, että mikä se vaihtoehto olisi. Jonkinlaisiin pienyhteisöihin tai paikallisyhteisöihin kai sen pitäisi perustua. Vai voisiko globaalitalous toimia jotenkin toisin? Kyllä kai sen pitäisi olla mahdollista, jos teknologinen kehitys vaan suuntautuu uudella lailla. Insinööri kait sen tietää paremmin. Vai miten sinä Tauno visioit sen vaihtoehdon?

Tauno: Erikoistumisella on varjopuolensa. Kun ihminen kiertää ruuvia kiinni mutteriin 8 -12 tuntia päivässä, ihmiseltä on riistetty ihmisyys ja ihmisestä on tehty koneen/koneiston osa. Seurauksena on välinpitämättömyyttä, joka tarkoittaa juuri sitä, että jauhelihapaketissa lukee ”naudan paistijauhelihaa”, mutta sisältö on jotain aivan muuta. Who Cares?

Kokonaisvaltaisen tekemisen ja kokonaisvaltaisen vastuun myötä tuottavuus yllättäen kasvaa. Tämä on tutkittu ja todettu juttu. Ei tarvitse maksaa palkkaa tyhjänpäiväiselle päällikköportaalle, kun porukat tekevät hommat omin käsin.

Jos omakotitalon ostaa urakoitsijalta, lopputulos homehtuu pilalle kymmenessä vuodessa. Ammattimiehen tekemänä omakotilo kestää isältä pojalle. Ikävä kyllä urakoitsijoilla ei ole varaa käyttää työhön ammattimiehiä, kun rakennusmiehiä saa työvoimatoimistosta halvemmalla.
Tämä kapitalistinen talous on tiensä päässä, koska ketään ei oikeastaan kiinnosta tehdä hommia ammattiylpeydellä. Palkkarahat saa helpommallakin.

Anne: Tässä keskustelussa eri näkökulmat yhdistyvät aika hurjaksi johtopäätelmäksi, että edessä on joku aivan uusi talousjärjestelmä, jota emme osaa oikein tarkemmin hahmottaa, mutta tämä nykyinen vaikuttaa tässä muodossa olevan aikalailla kuoleman tilassa. Joka tapauksessa aivan kaikilta näkökulmilta katsoen kestävä talous ei voi toimia ilman luottamusta ja moraalia. Kansantaloustiede ei mieti juuri ihmisyyskysymyksiä, mutta senkin teorioiden näkökulmasta moraalikato on asia joka tuhoaa tehokkaan talouden. Epätäydellinen ja epäsymmetrinen informaatio toimijoiden välillä ovat myös taloustieteen keskeisiä teemoja. Sitä teoriaa loi nobelistinakin tunnettu Joseph Stiglitz, joka joutui lähtemään Maailmanpankista kriittisen asenteensa takia. Hän kirjoitti kirjan mm. sosialismin jälkeisestä Itä-Euroopan kapitalisoinnista ja kuinka naiivin ideologisesti se tehtiin.

Voisi sanoa, että perinteisen neoklassinen taloustiede oletti, että markkinat toimivat tehokkaasti paitsi joissain poikkeustilanteissa kuten vaikkapa saasteiden tapauksessa. Nykyään voisi oletusarvon asettaa oikeastaan päinvastoin: markkinat toimivat tehokkaasti vain sellaisissa poikkeusoloissa, joissa esimerkiksi informaatio on täydellistä. Sitähän se ei ole finanssimarkkinoilla. Riskit on ”hajautettu” niin täydellisesti, että kukaan ei oikein enää tiedä, mitä instrumentit reaalisesti pitävät sisällään tai miten systeemi toimii.

Taloustieteilijät puhuvat usein sellaisista taloudellisista tasapainoista, joissa kenenkään hyvinvointia ei voi enää parantaa vähentämättä toisen hyvinvointia. Markkinat hoitavat asiat tässä mielessä tehokkaasti vaikka eivät oikeudenmukaisesti. Nyt oikeastaan Stiglitz ja Tauno tuntuvat sanovan, että systeemissä on sen kaltaista tehottomuutta, että voisimme jopa kuvitella kokonaistaloudellisen tasapainon, jossa ihmiset ovat ”osa-aikalakossa ja samalla voisi olla joku kansalaispalkka”. Tehottomuutta on paljon ilman ihmisyyden huomioimistakin. Jos tähän lisää nuo Taunon esittämät tutkimustulokset, niin taitaa tosiaan jäädä aika paljon tilaa vaihtoehdoille.

Tuosta Laurin siteeraamasta Ilmakunnaksen lauseesta muistuu mieleen kuinka jenkeissä opiskellessani proffatkin aivan aidosti ihmettelivät – näistä joistain libertanisti-opiskelijoista puhumattakaan – miten Ruotsin kaltainen sosialistinen maa voi olla vielä elossa. Se oli todellakin anomalia heidän näkökulmastaan. Opiskelin toki poikkeuksellisen vahvasti säätelemättömiin markkinavoimiin uskovalla kansantaloustieteen laitoksella.

Tauno: Vapaa kilpailu kyllä toimii. Sen takia juuri vapaa kilpailu onkin kapitalistille kauhistus. Vapaasta kilpailusta halutaan erilaisiin monopoliasemiin sen seitsemin keinoin. Tätähän se on koko strateginen johtaminen. Lahjonta mainitaan jo Mooseksen kirjoissa ja ensimmäiset antitrustilait ovat Rooman valtakunnasta.

Vapaa kilpailu menee pieleen, kun valtiovalta alkaa suojella pankkijärjestelmää. Siitähän Eurokriisissäkin on kyse. Ei ketään Kreikan pelastaminen kiinnosta, vaan saksalaisten pankkien. Minusta pankit olisi pitänyt päästää konkurssiin. Siinä olisi mennyt kertarytinällä maailman kaikkien kapitalistien kaikki rahat. Sen jälkeen valtiovalta olisi voinut ostaa koko pankkimaailman konkurssihuutokaupasta yhdellä eurolla.

Tämä olisi tarkoittanut de facto pankkiliiketoiminnan globaalia sosialisointia. Finanssimarkkinoiden omistamisen jälkeen valtioiden ei oikeastaan tarvitsisi verottaa lainkaan.

Anne: Taidamme olla päätyneet siihen, että Sadinmaa ei ole ihan väärässä näissä talousasioissakaan. Kristinopin suhteen tulee mieleeni Peter Oakesin kirjassaan esittämä huomio, että länsimaisen kirkon julistuksesta on pyyhitty pois Jumalan oikeudenmukaisen tuomion teema, joka köyhien maiden asukkaille on juuri se hyvä uutinen. Kristinusko tarjoaa köyhille vastauksen kokemukseen epäoikeudenmukaisuudesta ja ihmisarvon puutteesta, kun taas meillä kristinusko on perinteisesti tarjonnut vastausta syyllisyysongelmaan.

Hätkähdyttävä oli suomalaisen jenkeissä menestyvän finanssialan naisen todistus MOT-ohjelmassa: Juuri randilainen filosofia oli vapauttanut hänet syyllisyydestä. Kristinuskon muotomme ja randilaisuus vapauttavat siis molemmat epäoikeudenmukaisuudesta murehtimisesta.

Taitaa olla tämä meidän evankeliumimme sitä muotoa, jolta on siivet katkaistu. Ainakin se evankeliumi, johon sisältyy oikeudenmukaisuus, leviää vahvasti siellä missä ihmisarvoa ja oikeudenmukaisuutta kaivataan. Me taas emme oikein tunnu enää tietävän, mihin tarpeeseen kristinusko oikeastaan on vastaus tässä elämässä.

Jos maksat kirkollisveroa ja rukoilet vähäosaisten puolesta, tee parannus. Auta vähäosaisia ja rukoile kirkon puolesta. Näin on parempi.

– Tauno Jokinen

Linkkejä alkuperäisiin keskusteluihin:
http://www.kotimaa24.fi/blogit/suus-kiinni-jo-sadinmaa
http://www.kotimaa24.fi/blogit/hunajapurnukalla
http://blogimetsa.fi/component/k2/item/666-keskustelua-kai-sadinmaan-kanssa-saako-wahlroosin-ajattelua-rinnastaa-breivikin-ajatteluun

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s