Miten Jeesuksesta tuli Jumala? – monoteistista dynamiikkaa

Miten Jeesuksesta pääsi tulemaan jumalallinen kovasti yksijumalaisen uskonnon sisältä käsin?

Monoteistinen dynamiikka on Theissenin  hypoteesi siitä, miten kuva ”Israelin yhdestä Jumalasta” on muuttunut. Ennen pakkosiirtolaisuutta VT kuvaa tilannetta, jossa juutalaisilla oli yksi Jumala, Jahve. Muita ei juutalaisten sopinut palvoa, mutta muilla kansoilla oli omat jumalansa. Nekin olivat totta. Yksijumalaisuus koski siis vain juutalaisia. Muut kansat olivat muiden jumalien hoidossa. Tätä kutsutaan monolatriaksi.

Sitten tuli iso kriisi, joka haastoi koko jumalakuvan. Juutalaisten eliitti vietiin pitkään pakkosiirtolaisuuteen 500-luvulla eKr, ja jumalanpalveluksen keskuspaikka, temppeli, tuhoutui. Näytti siltä, että juutalaisen ymmärryksen mukaan Israelin Jumala olisi hävinnyt viholliskansojen jumalille. Muiden jumala oli vahvempi. Tämä oli ison kriisin paikka. Joko oli myönnettävä, että viholliskansat ja näiden jumalat olivat ylivertaisia tai oli pidettävä kiinni uskosta Jahveen kompensoimalla maan päällinen katastrofi taivaallisella voitolla.

Näin syntyi monoteismi – aito yksijumaluus. Muut jumalat lakkaavat olemasta. Ne eivät ole voittajia sodassa Israelia vastaan, vaan todellinen voittaja on se yksi ja ainoa Jumala, joka on vain laittanut muut kansat rankaisemaan Israelia. Rangaistuksen jälkeen Hän johdattaisi Israelin jälleen uuteen tulevaisuuteen. Jahve hallitsi jopa näitä voittajakansoja. Mitä suurempi oli Jahven ja hänen kansansa tappio maanpäällisessä historiassa, sitä voimallisempi täytyisi olla Jahven ja hänen kansansa ”metafyysinen” voitto kaikista taivaan jumalista.

Theissenin mukaan tähän monoteistiseen dynamiikkaan kuuluu kolme eri puolta (käännän kirjasta nyt ihan suoraan):

1. Selviäminen kognitiivisesta dissonanssista, jonka katastrofi saa aikaan; monoteistinen dynamiikka syntyy siitä kuilusta joka on Jahveen kohdistettujen pelastusodotusten ja historiassa koetun katastrofin välillä.

2. Konsensuksen vahvistuminen. Jo olemassa olevan monolatrian vahvistuminen niin, että siitä tulee monoteismiä.

3. Kilpailussa muiden jumalien ja niitä palvovien kansojen voittaminen. Yhden ja ainoan Jumalan edessä näistä muista tulee naurettavia ”ei mitään”.

Theissen näkee saman monoteistisen dynamiikan toistuvan kristologiassa varhaisen kristinuskon merkkikielessä. Kriisi on tässä tapauksessa Jeesuksen ristiinnaulitseminen, jossa Jeesukseen kohdistuneet odotukset osoittautuivat katteettomiksi. Pääsiäisilmestykset mahdollistivat sen, että tappiosta tuli korotetun Jeesuksen voitto suhteessa hänen tuomitsijoihinsa ja koko maailmaan. Syvimmän nöyryytyksen saattoi kompensoida vain korottamalla Jeesuksen korkeammalle kuin minkään muun. Ristin aiheuttaman kognitiivisen dissonanssin yli saattoi päästä korottamalla ristiinnaulittu Jeesus tasavertaiseen asemaan Jumalan kanssa.

Jeesuksen korottaminen vahvistaa nytkin jo olemassa olevan uskon vakaumuksen: Jumala voi herättää kuolleet uuteen elämään. Ja päinvastoin, siellä missä kuolleet nousevat uuteen elämään, siellä on Jumalan teko. Tässä vahvistuu juutalaisten usko siihen, että Jumala voi luoda elämää ei mistään (ex nihilo). Aivan niin kuin Jumala loi maailman ei- mistään, samalla tavalla Hän on aktiivinen tänään ja tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan (Room 4:17).

Jeesuksen nostaminen Jumalan kanssa samaan asemaan vahvisti tietoisuutta siitä, että juutalainen uskon vakaumus on ylivertainen muihin uskonnollisiin vakaumuksiin nähden. Jeesuksen nostaminen Jumalaksi laittoi liikkeelle kilpailutilanteen, jossa Jeesuksesta tuli ylivertainen suhteessa muihin jumaliin juutalaisuudessa ja pakanauskonnoissa yhtä lailla. Jeesus on nimi kaikkien nimien yläpuolella.

Samalla tämä kilpailutilanne johtaa epäsuorasti mukautumiseen. Kristologian kehityksessä on havaittavissa Theissenin mukaan ”kilpailullista synkretismiä”: omasta uskonnosta etsitään piirteitä joita korostamalla voidaan nousta muiden yläpuolelle ja toisaalta omaksutaan asioita ja käsitteitä myös ympäristöstä.

Theissenin hypoteesi on siis seuraava: vain sellaisessa uskonnollisessa viitekehyksessä, joka on ohjelmoitu tulkitsemaan tappiot voittoina ja äärimmäinen nöyryytys korottamisena, saattoivat pääsiäisilmestykset antaa impulssin Jeesuksen jumalallistamiseen.

Jeesuksen jumalallistaminen rakentui juutalaisen monoteismin dynamiikan perustalle. Vasta tulevat sukupolvet näkivät tässä uhkaa monoteismille itselleen. Synoptisissa evankeliumeissa Jeesus on päinvastoin esimerkillinen monoteisti hylätessään Saatanan tarjoukset palvoa muita jumalia.

Paavali ratkaisee asian niin, että hänelle Jeesuksen auktoriteetti ei perustu maallisen Jeesuksen sanoihin ja tekoihin, vaan Jumalan tekoon. Jumala lähetti ainoan Poikansa ihmiseksi.
”Kilpailullinen synkretismi” näkyy jakeessa 1 Kor 8:4-6.

”Me tiedämme, ettei epäjumalia ole olemassa, on vain yksi ainoa Jumala.
Onhan tosin sekä taivaassa että maan päällä niin sanottuja jumalia, moniakin jumalia ja herroja, mutta meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät.”

Tässä yksi Jumala (theos) ja yksi Herra (kyrios) rinnastuvat kielellä jota käytettiin vain yhdestä Jumalasta. Monissa paikoissa UT:tä voi nähdä, kuinka Jeesukseen sovitetaan määreitä, joita käytettiin keisarista. Jeesus oli keisariinkin nähden ylivertainen.

Kristinusko kilpaili muihin uskontoihin nähden myös sillä, että Jumala tuli ihmistä lähelle, asui ihmisten keskuudessa. Samalla kuin Jeesus oli korotettu kaikkia muita Jumalia korkeammaksi, hän tuli myös lähemmäksi kuin mitä juutalaiseen perinteeseen kuului. Se, että juutalaisten Jumala oli niin paljon ihmisen yläpuolella, oli toisaalta syy kaipaukselle päästä tämän kuilun yli. Juutalaisuudesta poikkeavaa oli se että tässä lunastajassa yhdistyi ihmisyys ja jumaluus. Toisaalta kaikista uskonnoista poikkeavaa oli sellaisten sakramenttien kehitys, jotka symbolisoivat kristittyjen identifioitumista lunastajan inhimilliseen kohtaloon. Tätä läheisyysasiaa kirjassa pohditaan enemmänkin.
————
Lopuksi hyppään Theissenin kirjasta nykyaikaan. Onko meillä edessä joku samantapainen kriisi, jossa kristinuskon Jumala ei pärjää, ja osoittautuu häviäjäksi tavalla joka johtaa vastaavaan kognitiiviseen dissonanssiin, tarpeeseen tehdä Jumalasta vielä suurempi?

Joskus muinoin juutalaiset joutuivat pakkosiirtolaisuuteen ja temppeli tuhottiin. Syntyi monoteismi. Sitten juutalais-kristityt joutuivat hajalleen Rooman valtakuntaan, Jumalasta tuli pakanoidenkin Jumala, riitit muuttuivat, uhraaminen loppui lopullisesti sen jälkeen kun temppeli jälleen tuhoutui. Jumala tuli lähelle jokaista Jeesuksen kertomuksen kautta, ja symbolisen sakramenttiin liittyvän uhrin, itse-uhraamisen ja uuden elämän kautta.

Nyt kristityt taitavat joutua koko maailmaan. Raja-aidat kaatuvat. Tuhoutuuko temppeli jälleen? Mitä tästä seuraa – eipä riitä minun sosiologian taidot sen ennustamiseen. Mitäpä Katsomusten prohveetat sanovat näihin outoihin rinnastuksiin?

Gerd Theissen: A theory of Primitive Christian Religion, 1999. s. 41-60.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s