Paavalin naisongelma: naiset tukkanuottasilla

Anatolia_264Paavalin naisongelma Pisidian Antiokiassa ja Korintin naiset

Paavali käski – näin tulkitsin tekstin (1 Kor. 11:2-16) sanoman – Korintin naisia peittämään päänsä hiuksilla kuten oli soveliasta. Tästä seuraa kysymys, miksi hän muutama jaetta myöhemmin kirjoittaa että pitkät hiukset on annettu naiselle hunnun sijaan. Mistä huntu tai vaatekappale tulee yhtäkkiä tekstiin? Paavali tuntuu kuin ennakoivan sitä, että hänen ohjeistuksestaan seuraisi kysymys tai vaatimus, että naisten pitäisi peittää päänsä hunnulla eikä vain hiuksillaan. Niinpä hän argumentoi, että pitkät hiukset on annettu naiselle hunnuttautumisen sijaan. Näin teksti tulee sanamuodoiltaan ymmärrettäväksi.

Miten perusteltuja syitä meillä on sitten olettaa tällainen vaatimus taustalle? Vaatimus peittää päänsä hunnulla tuntuu hiukan ristiriitaiselta, jos kerran pään päälle sidotut hiukset olivat naisten normaali tapa laittaa hiuksensa. Ehkä varsinainen ongelma ei olekaan ainoastaan naisten pukeutuminen sinällään, vaan nimenomaan erilaisten etnisten ja sosiaalisten naisryhmien väliset pukeutumis- tai soveliaisuuserot nimenomaan sen suhteen, miten oli soveliasta profetoida ja rukoilla jumalanpalveluksessa. Erot kärjistyivät erityisesti Korintin kaltaisessa monikulttuurisessa tilanteessa.

Kirjeen kantavana teemana ja Paavalin huolena, johon hän haluaa kirjeellään tarttua, on korinttilaisten eriseuraisuus, hajaantuminen rikkaiden ja köyhien välille ja pyrkimys ajaa muista välittämättä omaa asemaansa erityisesti myös henkilahjoja käyttämällä. Päänpeittämisjakson kuvaaman ongelmatilanteen voi ymmärtää heijastelevan samaa perimmäistä muista piittaamatonta oman aseman korostusta kuin muidenkin kirjeen osien. Ongelma on myös naisten välinen.

Onko sitten perusteita olettaa, että naisryhmien välillä olisi ollut tällainen jyrkkä ero käsityksissä siitä mikä on soveliasta pukeutumista rukoiltaessa ja profetoitaessa? Miksi toisille naisille ei riittänyt, että avoimet hiukset olisi aseteltu pään päälle, kuten Paavali ohjeisti? Tilanne voi selittyä sillä, että kyse ei ollut vain soveliaasta hiusmuodista, vaan syvällisemmästä vihamielisyydestä, jota osa ylemmän luokan naisista koki suhteessa pakanauskonnoista ja mysteerikulteista äskettäin kääntyneisiin sisariinsa erityisesti näiden profetoidessa äänekkäästi ja sopimattomasti yhteisessä jumalanpalveluksessa.

Kroeger tekee mielenkiintoisen huomion juutalaisen ja pakanamaailman kohtaamisen aiheuttamasta ristiriitatilanteesta Pisidian Antiokiassa (Apt.t.13:42-50). Nimenomaan jumalaapelkäävät naiset (τὰς σεβομένας γυναῖκας) kääntyvät Paavalia vastaan ja ajavat hänet juutalaisten kiihottamina ulos tuolta seudulta (13:50). Miksi juuri nämä naiset ovat Paavalia vastaan? Aluksi Paavali otetaan lämpimästi vastaan synagogassa. Seuraavana sapattina tilanne on kuitenkin toinen kun Paavalin mukana kansanjoukot tulevat synagogaan. Seurauksena oli vihamielisyyttä, jonka lopputuloksena juuri jumalaapelkäävät, siis itsekin pakanataustaiset, naiset ovat innokkaimpia pitämään kansanjoukot poissa synagogakokoontumisesta.

Näitä naisia kuvataan ylhäisinä (τὰς εὐσχήμονας). Sana voi viitata naisten korkeaan sosiaaliseen asemaan tai siihen, että he olivat kunnioitettuja ja hyvin käyttäytyviä. Kansanjoukko taas viittaa tavalliseen kansaan. Samaa sanaa (ὄχλος) Paavali käyttää puolustautuessaan Jerusalemissa juutalaisten syytöksiä vastaan. Siellä Paavali sanoo, että hän ei ole tuonut mitään pakanajoukkoja, ὄχλος, temppeliin, eikä aiheuttanut näin mellakkaa tai pahennusta (Apt.t. 24:12,18). Kroeger toteaa, että usein juuri ne naiset, jotka ovat huolissaan soveliaisuussääntöjen noudattamisesta, ovat nopeimpia tuomitsemaan ne oman sukupuolensa edustajat, jotka eivät täyttä tiettyjä pukeutumis- ja käyttäytymistapoja. Juuri näin saattoi tapahtua Pisidian Antiokiassa.

Mitä sitten tiedämme jumalaapelkäävien naisten asemasta yleisemmin synagogissa? Voisiko vastaava tilannekuva olla Korintin ristiriitojen takana? Jumalaapelkäävien naisten aseman suhteen emme ole vain UT:n tekstien varassa, sillä Afrodisiaksen kaupungin arkeologiset kaivaukset Vähässä-Aasiassa (ei kovin kaukana Pisidian Antiokiasta) vahvistavat, että jumalaapelkäävät, myös naiset, olivat merkittävissä asemissa rakennusprojektin, luultavasti synagogan, tukijoina 200-luvun alussa. Rakennuksen ovensuuhun oli pystytetty pylväs, johon oli kaiverrettu 126 projektin organisoimista tai rahoittamista tukeneen ihmisen nimet. Näistä nimistä 69 oli juutalaisten nimiä, 3 käännynnäisten ja 54 jumalaapelkäävien pakanoiden nimiä. Projektien johtajien nimistä ensimmäinen on nainen, Jael. Tutkijat näkevät hänet merkittävänä juutalaisen yhteisön johtajana Afrodiasiaksen kaupungissa. Laajemminkin naiset olivat Vähässä-Aasiassa ja myös Makedoniassa merkittävissä julkisissa ja kultillisissa viroissa. Witherington arvelee Vähän-Aasian naisten oikeuksien ja näkyvän aseman johtuneen Isiksen kultin kasvusta ja leviämisestä alueelle Egyptistä, jossa naisille sallittiin ennennäkemätöntä vapautta.

Kroeger huomauttaa, että Paavali selvästikin oppi Pisidian Antiokian tapahtumien jälkeen löytämään tapoja, jolla jumalaapelkäävät naiset ja pakanauskonnoista kristityiksi kääntyneet naiset sopivat samaan seurakuntaan. Ehkäpä näemme Korintin seurakunnan päänpeittämiskiistassa juuri tällaisen esimerkin siitä miten Paavali argumentoi sovun aikaansaamiseksi tai ylläpitämiseksi.

Korintin tilanteessa on mielenkiintoisia yhtymäkohtia tilanteeseen Pisidian Antiokiassa. Myös Korintissa Paavali sai vastakaikua synagogassa. Vaikka Paavali häädettiin sieltä, hän löysi suosiollisen vastaanoton nimenomaan jumalaapelkäävän Titius Justuksen luota ja asettui hänen synagogan vieressä olevaan taloonsa (Apt.t. 18:7). Synagogan esimies Crispus ja hänen koko perhekuntansa tulivat uskoon. Tästä voimme päätellä, että Korintin seurakunnan jäseninä luultavasti oli mukana jumalaapelkääviä naisia aivan alusta asti. Seurakunnassa oli selvästikin ylhäisiä, oppineita, filosofisin termein argumentoivia rikkaita. Heitä Paavali haastaa kirjeessään uudenlaiseen suhteeseen seurakunnan valtaosan muodostavaan vähemmän vaikutusvaltaiseen kansanosaan, josta osa on kääntynyt kristityiksi pakanakulteista ja epäilemättä myös naisten suosimista mysteerikulteista.

Ehkä Pisidian Antiokian tapaan Korintissa jotkut naiset halusivat jopa estää ei-toivottujen pakananaisten aktiivista julkista osallistumista seurakunnan yhteiseen rukoukseen ja profetoimiseen. Tämä vaikuttaa luonnolliselta, kun ottaa huomioon miten vahvat mielikuvat liittivät avoimet hiukset pakanallisiin menoihin ja pakanalliseen hurmokseen ja haureuteen.

Jumalaapelkäävät olivat itsekin pakanataustaisia, ja vain omaksuneet juutalaisia tapoja ja juutalaista uskoa. Oliko heidän oma maineensa tai asemansa vaarassa? Kenties Paavali oli kuullut tilannekatsauksen tästäkin asiasta Kloelta, naiselta, joka oli raportoinut hänelle seurakunnan riidoista. Ehkäpä juuri tämä tilanne mielessään Paavali sanoo, että ”tahdon, että kaikki profetoisitte” (14:5). Tästä voi päätellä, että aivan kaikki eivät profetoineet, vaan se oli ominaista ehkä juuri yläluokalle, niille viisaille, jotka ylpeilivät henkilahjoistaan. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että useiden kommentaattoreiden mukaan Paavali viittaa juuri näihin viisaisiin, pneumaatikkoihin, käyttäessään jakeessa 12:24 ilmaisua τὰ εὐσχήμονα. Tämä on juuri sama sana, jolla Apostolien teoissa kuvattiin Pisidian Antiokian ylhäisiä naisia. Näille viisaille Paavali sanoo: ”Tyytykää siihen mitä on kirjoitettu. Älkää siis mahtaillen asettuko yhden puolelle toista vastaan” (4:6).

Esittämäni tekstin tulkinnan kannalta riittää, että seurakunnassa joku vaati hunnuttautumista tai Paavali ennakoi tällaista vaatimusta, samalla kun toiset naiset päästivät hiuksiaan valtoimekseen nimenomaan profetointitilanteessa. Paavalin vaatimus on, että ei käyttäydytä kulttuurillisesti sopimattomasti eli päästetä hiuksia valtoimeksi vain sen vuoksi, että imitoitiin mysteerikulttien tapoja etsiä yhteyttä jumalalliseen. Naisella tuli olla valta ja kontrolli päästään, profetoidessaankin. Silloinkaan ei saanut käyttäytyä tavoilla, jotka häpäisivät muita naisia tai miehiä.

Tämä selittää myös Paavalin hankalan haasteen argumentoida niin, että sovinto olisi mahdollinen ilman, että hän joutuisi asettamaan ulkoisia vaatimuksia, jotka hankaloittaisivat evankeliumin vastaanottamista pakanoille tai toisaalta saisivat jumalaapelkäävät naiset, juutalaisnaiset ja -miehet mahdottomalta tuntuvaan ristiriitaan täysin sopimattomana pidetyn käyttäytymisen hallitessa kokoontumista.

Miesten päänpeittämiseen tai peittämättömyyteen tuskin liittyi kulttuurillista häpeää. Kyse onkin enemmän Kristuksen häpäisemisestä tai ehkäpä Kristuksen ruumiin häpäisemisestä, kun miehet osoittivat statustaan ja sosiaalista asemaansa rukoillessaan ja profetoidessaan yhteisessä seurakunnan kokoontumisesta. Sama oman aseman korottaminen oli ristiriidan voimakkuuden taustalla myös naisten tapauksessa. Yhteistä naisten ja miesten tilanteelle on lisäksi se, että myös miehet poimivat Paavalin kieltämän kultillisen rukoukseen liittyvän päänpeittämistavan muiden uskontojen palvomistavoista, juutalaisuudesta tai keisarikultista.

Paavalilla on edessään valtaisan tuntuinen teologinen haaste. Kuinka pitää Kristus keskipisteenä ja samalla haastaa miehiä ja naisia luopumaan keskinäisten asemiensa osoittamisesta ja auttaa heitä näkemään toisensa yhden ruumiin tasavertaisina jäseninä niin, että jokainen vuorollaan voisi rukoilla ja profetoida ilman että omaa hengellistä erityisyyttä ja riippumattomuutta muista tarvitsee korostaa pukeutumistavoilla. Kuinka haastaa alemman luokan pakanakäännynnäisiä näkemään itsensä arvokkaina ilman omia erityisiä hurmoksellisia vapauden merkkejä? Kuinka saada vaikutusvaltaiset naiset hyväksymään kanssasisarensa?

Sikäli kun mysteerikultit ovat ongelmien taustalla, on kenties merkittävää, että ne olivat usein eriytyneet miesten harjoittamiin ja naisten harjoittamiin kultteihin. Miesten harjoittamat olivat yleensä arvostetumpia ja julkisemmin esillä. Näin ollen Paavalin haaste on lisäksi saada miehet ja naiset näkemään toisensa saman seurakunnan jäseninä, joille Jumala puhuu yhtälailla ilman että on miesten palvontatapoja ja naisten palvontatapoja, miesten uskontoa ja naisten uskontoa, naisten profetoimista ja miesten profetoimista. Kuten yleensä Paavalilla ratkaisun täytyy kytkeytyä Kristukseen.

Kirjallisuus
Aejmelaeus, Lars. Paavali ja Korinton hurmos. Tutkimus 1. Korinttolaiskirjeen luvuista 12–14.Helsinki: Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 36. 1981.
Crossan, John & Jonathan Reed. In Search of Paul. How Jesus’s Apostle Opposed Rome’s Empire with God’s Kingdom. New York: HarperCollins. 2005.
Kroeger, Catherine. The Apostle Paul and the Greco-Roman Cults of Women. JETS 30/1.1987.
Witherington, Ben. Women in the Earliest Churches. Cambridge: Cambridge University Press. 1988.

Kuvassa Afrodisiaksen kaupunki on Miletoksen lähellä Carian alueella, ja Pisidian Antiokia siitä hiukan itään. Kuva Wikimedia Commons.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s